sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Kotona jälleen

Huomisaamun töihin paluuseen valmistautuessa tässä vielä kirjoittelen viimeiset rivit tähän blogiin. Tuon edellisen postauksen kirjoitti mieheni, koska minä olin jo lentänyt Suomeen. Mies ajeli veljensä kanssa Euroopan poikki vajaassa viikossa. Matkasta tosin osa "tuhlaantui" Saksassa autokauppojen kiertelyyn.

Andalusia on nyt sitten toistaiseksi ainakin taakse jäänyt osaltamme, mutta se on jättänyt lähtemättömän jäljen sydämiimme. Merien sini, vuorten jylhyys, valkoiset kylät, ystävälliset ihmiset, herkullinen ja edullinen ruoka, suloinen lämpö, kasvillisuuden runsaus, sutjakkaasti soljuva liikenne, kaunis ja suomalaiselle yllättävän helppo espanjan kieli, Andalusia on meille kaikkea tuota, mutta paljon muutakin, jota ei oikein osaa sanoiksi pukea. Muutama kuva vielä ja sitten: Hasta luego! Adiòs, Espanja!


Matkan pölyt pois pyyhitty,
pakaasit purettu,
pyykkejä pesty.
Mielen reppu
muistoilla täytetty,
iloisilla, koskettavilla, haikeilla.


Jossain aukeaa uusi polku,
uudet kuviot, uudet mahdollisuudet.
Uusia unelmia sisimpään asetettu,
tulevaisuudelle talletettu. 
Joku ovi jossain
odottaa avaamista,
salaisuudet tutkimista. 


Kiitos kaikille matkaamme seuranneille! 
Hitunen jatkaa jossain muodossa jossain muualla...
(hitunen.blogspot.fi kertoo sen sitten, kun on sen aika)