Jouluviikon rauhaa

Marian syli on vielä tyhjä

juhla on askeleen päässä

melkein valmista

Istu alas

Marian lailla

Rauhoitu

hengitä syvään

Ei ole mitään syytä

hosua sinne tänne

tai hermostua

Juhla tuli

olkien keskellekin

hopeita kiillottamatta

verhoja vaihtamatta

Sytytä kynttilä

anna suklaan sulaa suussa

kuuntele hiljaisuutta

tai tätä:

Jouluista flamencoa

Ei nyt ihan heti tulisi mieleen, miten joulu ja flamenco liittyvät yhteen, mutta nyt sekin on nähty. Tuon perinnetanssin, -laulun ja -soiton paikalliset taitajat järjestivät upean esityksen kaikelle kansalle ulkona kirkon aukiolla. Mahtavaääniset laulajat ja taitavat soittajat loivat raamit joulukertomukselle, jossa tanssijat tulkitsivat joulun suuria tunteita Marian odotusajasta aina Jeesus-lapsen syntymään ja kolmen kuninkaan vierailuun saakka. Liki parituntinen tapahtuma oli vaativa varsinkin pienimmille, noin 4-5 -vuotiaille tanssijoille, jotka hytisivät hienoissa flamencomekoissaan illan 18 asteen viileydessä odottaessaan omaa vuoroaan. Mutta hienosti he siitä selvisivät kuten kaikki muutkin eri-ikäiset esiintyjät.

Tässä muutama kuva illasta - harmillisesti kuvien laatu on huono, kun en vain päässyt tarpeeksi lähelle ja kännykkäkameralla ei parempaa tulosta synny.

Torin yllä kimaltavat omaperäiset joulurinkulat:

Pienimmät odottavat omaa vuoroaan:

Keskellä illan päätanssija:

Joosef ja Maria ovat juuri saaneet Jeesus-lapsen syliinsä:

Tämä joulupukin näköinen punanuttu olikin ensimmäinen kolmesta kuninkaasta ;

Ja helmat heiluivat joulun ilosanoman innoittamina: 

Flamencossa laulu on perinteisesti se pääasia, vaikka tanssi näyttävine pukuineen vie usein päähuomion. Yritin seurata vähäisellä kielitaidollani laulun kulkua ja kyllä siinä joulun sanoma tuli esille vahvojen tunteiden kautta.

Kiitos mielenkiintoisesta elämyksestä!

Pilvessä ja ilta-auringossa

Palaan vielä pikkuisen reilun viikon takaiseen sadeviikonloppuun. Paikallislehdessä olleen jutun mukaan niistä sateista aiheutui pelkästään Marbellan alueella noin 28 miljoonan euron vahingot teille, rannoille ja muulle infrastruktuurille. Tuhansien ihmisten kodit myös tuhoutuivat veden tulviessa sisälle asuntoihin ja autotalleihin. Me asumme onneksi korkealla mäellä ja talossa on korkea kivijalka, eikä kellarikerrosta, joten säästyimme vahingoilta. 

Siskoni ja tyttärensä ovat nyt palanneet muutaman mutkan kautta takaisin Suomeen. Heidän kanssaan ennätimme tehdä kuitenkin pari ikimuistoista vuorenvalloitusta. Ensimmäinen oli tuo jo aiemmin mainitsemani Casaresin vuoren eli Cerro de las Chapasin valloitus  ja toinen Malagan pohjoispuolella, Antequeran lähellä oleva El Torcal. Molempiin pääsee autolla aika korkealle, joten ei-niin-tottuneet vaeltajatkin pystyvät nauttimaan upeista näkymistä kohtuullisen vähällä vaivalla. Casaresissa tosin vuoren huipulle pääsyyn auton parkkipaikalta kesti kuitenkin tunnin verran, kävelymatkaa oli noin 1,5 kilometriä. Pilvet jäivät alapuolellemme ja osittain olimme itsekin pilvessä. 

Siskontyttö kuvaamassa pilvimaisemaa: 

Ja me onnelliset taas huipulla:

Antequerassa kävimme tapaamassa erästä siskoni suomalaista tuttavaa, joka on siellä naimisissa espanjalaismiehen kanssa. Paluumatkalla poikkesimme ilta-auringon laskiessa El Torcaliin, jonne tosiaan pääsee autolla hyvää asfalttitietä yli kilometrin korkeuteen. Varsinaisesti emme ehtineet enää reiteille vaeltamaan, mutta muutaman kuvan tuuliselta huipulta ehdimme napata. Palaamme tänne varmaan vielä uudestaan!

Rotkoretkellä Rondassa

Siskon ja tyttärensä kanssa kävimme eräänä puolipilvisenä - huom. sateettomana - päivänä Rondassa, joka nyt vaikuttaa olevan pakollinen vierailukohde kaikille Aurinkorannikon turisteille. Ja onhan se aina yhtä sykähdyttävää seistä rotkon reunalla katsellen jonnekin alas syvyyteen. Tällä kertaa menimme katselemaan siltaa myös alapuolelta.

Paluumatkalla pysähdyimme ihailemaan utuista maisemaa paikkaan, jossa kuvattiin uusia Bentley -autoja ilmeisesti johonkin mainokseen. Pakkohan se oli ottaa sitten oma mainoskuva miehestäni yhden auton vierellä.

Hurjaakin hurjempaa...

... oli se sateen kohina, jota saatiin kuulla sunnuntaina aamuyöstä tuntien ajan. Kuulemma ei 27 vuoteen ole ollut yhtä kamalaa sadetta. Yhden vuorokauden aikana satoi yli 200 mm. Ja jälki oli sen mukaista:

Sunnuntaina vielä sateen jatkuessa lähdimme ajelulle Tarifan suuntaan. Välillä tie oli poikki ja jouduimme hakemaan kiertotietä pitkään. Meille kyläilemään tulleet vanhin siskoni ja tyttärensä saivat kokea oikeat etelänlomasäät! Onneksi sade piti välillä hetken taukoa...

Tästä sillan alta virtaa normaalisti pieni puro:

Ja nämä viemärikaivot ovat yleensä hiekan alla piilossa siten, että vain valkoinen yläosa näkyy: 

Tulviva vesi toi rantaan karmean määrän kaikenlaista roskaa.

Tänään oli jo aamun utuisuuden jälkeen aurinkoinen päivä ja kiipesimme uudestaan Casaresin vuorelle. 

Ihminen vain on niin pieni tässä maisemassa: 

Yhtään Suomen lippua ei itsenäisyyspäivänämme näkynyt, mutta tuttu punakeltainen kyllä:

Sadetta riittämiin ja adventin aikaa

Reilussa kahdessa viikossa on ollut täällä nyt enemmän sadepäiviä kuin koko viime talvena yhteensä (marraskuun puolivälin ja helmikuun lopun välillä). Juuri nyt paistaa aurinko, mutta koko päivän on vettä tullut reippaasti loristen. Välillä on myös ukkonen jyrissyt. 

Hauskasti vedet virtaavat ihmisten pihoilta kadulle, jossa sitten sadevesikaivot tulvivat. Mutta me sisällä lämpimässä polttelemme oliivipuita takassa ja eilen teimme ensimmäisen kerran kaasu-uunissa omenapiirakkaa. Hyvältä maistui. 

Olihan täällä joulukadun avajaisetkin tuossa viikon liki ainoana sateettomana iltana. Meno oli taas melkoista hulabaloota. Musiikki pauhasi, joukossa toki tuttujakin joululauluja. Tässä enkelten eleganssia espanjalaisittain:

Rauhallista adventtiaikaa kaikille!

Luonto lumoaa

Pikku puutarhuri minussa ei väsy koskaan ihailemaan luonnon värejä ja muotoja.  

Niinpä niitä tallentuu kameraan tuon tuostakin. Vaikka kukkaloisto on täällä jo hiipumaan päin, silti värejä riittää ja toisaalta kesän kuivuuden jälkeen nyt on yllättävän vihreää. Ja parhaillaan sataa...

Casaresista palatessamme kävimme paikassa, jota ei löydä, jollei tiedä etsivänsä (jossain Casaresin ja Manilvan välillä). Lähde, jossa itse Julius Caesarin kerrotaan aikoinaan kylpeneen, on kuulu terveysvaikutuksistaan, sillä sen vesi on rikkipitoista. Lähteen ympärille on tehty jonkin sortin kylpylä, ja alueella on myös joki, johon lähteestä tuleva vesi yhtyy. Paikka on suosittu retkikohde, ja nytkin siellä oli muutama perhe eväskasseineen. Me tyydyimme liottamaan varpaita vedessä. Virkistihän se päivän talsimisen jälkeen. 

Ja olisi siellä voinut ottaa savikylvynkin kaapimalla savea tästä seinämästä...