maanantai 19. joulukuuta 2016

Jouluviikon rauhaa


Marian syli on vielä tyhjä
juhla on askeleen päässä
melkein valmista

Istu alas
Marian lailla

Rauhoitu
hengitä syvään

Ei ole mitään syytä
hosua sinne tänne
tai hermostua

Juhla tuli
olkien keskellekin
hopeita kiillottamatta
verhoja vaihtamatta

Sytytä kynttilä
anna suklaan sulaa suussa
kuuntele hiljaisuutta

tai tätä:



torstai 15. joulukuuta 2016

Jouluista flamencoa

Ei nyt ihan heti tulisi mieleen, miten joulu ja flamenco liittyvät yhteen, mutta nyt sekin on nähty. Tuon perinnetanssin, -laulun ja -soiton paikalliset taitajat järjestivät upean esityksen kaikelle kansalle ulkona kirkon aukiolla. Mahtavaääniset laulajat ja taitavat soittajat loivat raamit joulukertomukselle, jossa tanssijat tulkitsivat joulun suuria tunteita Marian odotusajasta aina Jeesus-lapsen syntymään ja kolmen kuninkaan vierailuun saakka. Liki parituntinen tapahtuma oli vaativa varsinkin pienimmille, noin 4-5 -vuotiaille tanssijoille, jotka hytisivät hienoissa flamencomekoissaan illan 18 asteen viileydessä odottaessaan omaa vuoroaan. Mutta hienosti he siitä selvisivät kuten kaikki muutkin eri-ikäiset esiintyjät.

Tässä muutama kuva illasta - harmillisesti kuvien laatu on huono, kun en vain päässyt tarpeeksi lähelle ja kännykkäkameralla ei parempaa tulosta synny.

Torin yllä kimaltavat omaperäiset joulurinkulat:


Pienimmät odottavat omaa vuoroaan:


Keskellä illan päätanssija:


Joosef ja Maria ovat juuri saaneet Jeesus-lapsen syliinsä:


Tämä joulupukin näköinen punanuttu olikin ensimmäinen kolmesta kuninkaasta ;


Ja helmat heiluivat joulun ilosanoman innoittamina: 


Flamencossa laulu on perinteisesti se pääasia, vaikka tanssi näyttävine pukuineen vie usein päähuomion. Yritin seurata vähäisellä kielitaidollani laulun kulkua ja kyllä siinä joulun sanoma tuli esille vahvojen tunteiden kautta.

Kiitos mielenkiintoisesta elämyksestä!

maanantai 12. joulukuuta 2016

Pilvessä ja ilta-auringossa

Palaan vielä pikkuisen reilun viikon takaiseen sadeviikonloppuun. Paikallislehdessä olleen jutun mukaan niistä sateista aiheutui pelkästään Marbellan alueella noin 28 miljoonan euron vahingot teille, rannoille ja muulle infrastruktuurille. Tuhansien ihmisten kodit myös tuhoutuivat veden tulviessa sisälle asuntoihin ja autotalleihin. Me asumme onneksi korkealla mäellä ja talossa on korkea kivijalka, eikä kellarikerrosta, joten säästyimme vahingoilta. 

Siskoni ja tyttärensä ovat nyt palanneet muutaman mutkan kautta takaisin Suomeen. Heidän kanssaan ennätimme tehdä kuitenkin pari ikimuistoista vuorenvalloitusta. Ensimmäinen oli tuo jo aiemmin mainitsemani Casaresin vuoren eli Cerro de las Chapasin valloitus  ja toinen Malagan pohjoispuolella, Antequeran lähellä oleva El Torcal. Molempiin pääsee autolla aika korkealle, joten ei-niin-tottuneet vaeltajatkin pystyvät nauttimaan upeista näkymistä kohtuullisen vähällä vaivalla. Casaresissa tosin vuoren huipulle pääsyyn auton parkkipaikalta kesti kuitenkin tunnin verran, kävelymatkaa oli noin 1,5 kilometriä. Pilvet jäivät alapuolellemme ja osittain olimme itsekin pilvessä. 




Siskontyttö kuvaamassa pilvimaisemaa: 


Ja me onnelliset taas huipulla:


Antequerassa kävimme tapaamassa erästä siskoni suomalaista tuttavaa, joka on siellä naimisissa espanjalaismiehen kanssa. Paluumatkalla poikkesimme ilta-auringon laskiessa El Torcaliin, jonne tosiaan pääsee autolla hyvää asfalttitietä yli kilometrin korkeuteen. Varsinaisesti emme ehtineet enää reiteille vaeltamaan, mutta muutaman kuvan tuuliselta huipulta ehdimme napata. Palaamme tänne varmaan vielä uudestaan!







lauantai 10. joulukuuta 2016

Rotkoretkellä Rondassa

Siskon ja tyttärensä kanssa kävimme eräänä puolipilvisenä - huom. sateettomana - päivänä Rondassa, joka nyt vaikuttaa olevan pakollinen vierailukohde kaikille Aurinkorannikon turisteille. Ja onhan se aina yhtä sykähdyttävää seistä rotkon reunalla katsellen jonnekin alas syvyyteen. Tällä kertaa menimme katselemaan siltaa myös alapuolelta.






Paluumatkalla pysähdyimme ihailemaan utuista maisemaa paikkaan, jossa kuvattiin uusia Bentley -autoja ilmeisesti johonkin mainokseen. Pakkohan se oli ottaa sitten oma mainoskuva miehestäni yhden auton vierellä.



tiistai 6. joulukuuta 2016

Hurjaakin hurjempaa...

... oli se sateen kohina, jota saatiin kuulla sunnuntaina aamuyöstä tuntien ajan. Kuulemma ei 27 vuoteen ole ollut yhtä kamalaa sadetta. Yhden vuorokauden aikana satoi yli 200 mm. Ja jälki oli sen mukaista:


Sunnuntaina vielä sateen jatkuessa lähdimme ajelulle Tarifan suuntaan. Välillä tie oli poikki ja jouduimme hakemaan kiertotietä pitkään. Meille kyläilemään tulleet vanhin siskoni ja tyttärensä saivat kokea oikeat etelänlomasäät! Onneksi sade piti välillä hetken taukoa...


Tästä sillan alta virtaa normaalisti pieni puro:


Ja nämä viemärikaivot ovat yleensä hiekan alla piilossa siten, että vain valkoinen yläosa näkyy: 






Tulviva vesi toi rantaan karmean määrän kaikenlaista roskaa.



Tänään oli jo aamun utuisuuden jälkeen aurinkoinen päivä ja kiipesimme uudestaan Casaresin vuorelle. 




Ihminen vain on niin pieni tässä maisemassa: 


Yhtään Suomen lippua ei itsenäisyyspäivänämme näkynyt, mutta tuttu punakeltainen kyllä: