Sadetta riittämiin ja adventin aikaa

Reilussa kahdessa viikossa on ollut täällä nyt enemmän sadepäiviä kuin koko viime talvena yhteensä (marraskuun puolivälin ja helmikuun lopun välillä). Juuri nyt paistaa aurinko, mutta koko päivän on vettä tullut reippaasti loristen. Välillä on myös ukkonen jyrissyt. 

Hauskasti vedet virtaavat ihmisten pihoilta kadulle, jossa sitten sadevesikaivot tulvivat. Mutta me sisällä lämpimässä polttelemme oliivipuita takassa ja eilen teimme ensimmäisen kerran kaasu-uunissa omenapiirakkaa. Hyvältä maistui. 

Olihan täällä joulukadun avajaisetkin tuossa viikon liki ainoana sateettomana iltana. Meno oli taas melkoista hulabaloota. Musiikki pauhasi, joukossa toki tuttujakin joululauluja. Tässä enkelten eleganssia espanjalaisittain:

Rauhallista adventtiaikaa kaikille!

Luonto lumoaa

Pikku puutarhuri minussa ei väsy koskaan ihailemaan luonnon värejä ja muotoja.  

Niinpä niitä tallentuu kameraan tuon tuostakin. Vaikka kukkaloisto on täällä jo hiipumaan päin, silti värejä riittää ja toisaalta kesän kuivuuden jälkeen nyt on yllättävän vihreää. Ja parhaillaan sataa...

Casaresista palatessamme kävimme paikassa, jota ei löydä, jollei tiedä etsivänsä (jossain Casaresin ja Manilvan välillä). Lähde, jossa itse Julius Caesarin kerrotaan aikoinaan kylpeneen, on kuulu terveysvaikutuksistaan, sillä sen vesi on rikkipitoista. Lähteen ympärille on tehty jonkin sortin kylpylä, ja alueella on myös joki, johon lähteestä tuleva vesi yhtyy. Paikka on suosittu retkikohde, ja nytkin siellä oli muutama perhe eväskasseineen. Me tyydyimme liottamaan varpaita vedessä. Virkistihän se päivän talsimisen jälkeen. 

Ja olisi siellä voinut ottaa savikylvynkin kaapimalla savea tästä seinämästä...

Hanhikorppikotkia ja poroja Casaresin yllä

Vuorihulluus senkun kasvaa...

Casaresin maisemissa Esteponasta länteen

on ihania pikku vuoria (alle 1000 m merenpinnasta).

Kiipesimme Cerro de las Chapasin huipulle.

Auton jätimme tämän kuvan alareunassa näkyvän tien varteen

ja siitä sitten aloitimme kiipeämisen oikealle yläviistoon...

Casaresin pikkukaupunki hohtaa valkoisena vuorten välissä.

Kävimme kolkuttelemassa kirkon ja kuppilan ovea,

jälkimmäinen oli auki. 

Joulu on tulossa tännekin. 

Mihin lie pukki jäänyt... 

Huipulla taas

Viime vuonna katselimme tätä vuorta Marbellan kupeessa lähes päivittäin haaveena kiivetä sille jonain päivänä. Tänä aamuna lähdimme matkaan ajettuamme ensin autolla noin 600 metrin korkeuteen, josta oli vielä toinen mokoma huipulle. No, kuulostaa helpolta, mutta lopulta kävelymatkaa tuli liki seitsemän kilometriä suuntaansa, minkä talsiminen vei mennessä kolmisen tuntia ja palatessa puoli tuntia vähemmän. Vuori on nimeltään Refugio de Juanar, mutta täällä sitä kutsutaan yleisemmin Conchaksi (=simpukka).

Maasto on hieman kivikkoista...

... ja seinämät välillä hiukkasen jyrkkiä...

... eli juuri sopivaa harjoitusta korkeanpaikankammoiselle...

... ja ihminen on pieni tässä maisemassa (siellä jossain mies ja vuokraisäntämmekin)...

... onneksi on opasteita välillä...

... parin tunnin kiipeämisen jälkeen tavoitteena oleva huippu näkyy jo...

... ja lopulta sieltä avautuu Välimeren rannalla pienenä Marbellan kaupunki....

... ja toiseen suuntaan Estepona, jonka takana jossain siintää Gibraltar...

... ja Afrikan vuoretkin pilkistivät jostain udun seasta...

... joten kyllä kannatti taas tämä kiipeily! 

Matkakooste

Muutaman päivän levättyämme olemme jo jollain lailla palautuneet reilun viikon ajomatkasta seitsemän valtion halki tähän kahdeksanteen. Saksa ( yöpymiset Lyypekissä, Dresdenissä ja Nurnbergissä), Itävalta, Lichtenstein, Sveitsi (yö Churissa), Italia (yö San Remossa), Monaco, Ranska, Espanja (yöpymiset Figuresissa ja jossain Alicanten lähellä). Auton mittariin kertyi kotoa noin 3900 kilometriä. Pisin päivämatka oli 738 km ja lyhin 343 km. Diesel oli halvimmillaan 0,93 e/l Espanjassa, kalleimmillaan 1,59 Sveitsissä. Hotelliyöt maksoivat 40 -126 e (ääripäät samoin Espanja-Sveitsi), osa ilman aamiaista, välillä jopa erittäin hyvä gluteenitonkin aamiainen. Hotellin varasimme yleensä vasta samana päivänä muutama tunti ennen saapumista. Booking.com toimi hienosti. 

Parhaat maisemat mielestämme olivat Sveitsin Alpeilla ja Välimeren rannikolla niin Italiassa, Ranskassa kuin täällä Espanjassakin. Ja Espanjan vuoristo alkaen pohjoisesta Pyreneiltä tänne Andalusian Sierra Nevadaan hurmaa aina, varsinkin meidät Pohjois- ja Keski-Pohjanmaan kasvatit. Huonoin ajosää oli Saksassa; ensin vesisadetta, sitten räntää ja lunta. Mutta Välimeren rannikolle saapuminen oli kuin toinen maailma auringonpaisteineen. Ranskassa oli tosin erittäin tuulista. Ja tietulleja tuhkatiheään, koska halusimme ajaa maan läpi nopeasti ja valitsimme rannikon pikkuteiden tilalle moottoritiet. Ranskan läpi ajamisesta kertyi maksuja liki 47 euroa eli noin 10 euroa sadalta kilometriltä. Espanjan puolella maksoimme ainoastaan muutaman euron maksun, ja loppumatkan ajoimme maksuttomia moottoriteitä. Koko matkan aikana kaikenmoisiin maksuihin tien päällä kului yli sata euroa (mm. Sveitsin läpi ajaminen vaati yhden euron tarran ja Itävallan puolestaan noin 47 euroa!).  Tässä näyte ranskalaisten tietullipisteeltä:

Matkanteko ei siis paljoa hidastunut näiden tietullien vuoksi, sillä kuten kuvasta näkyy, rinnakkain oli melko monta kaistaa lippu/maksupisteelle. Tuli kuitenkin mieleen, että kyllä meillä Suomessa ajaminen on silti mukavempaa, kun ei tarvitse erikseen maksella siitä. No, verot tietysti...

Andalusiaan

Viimeinen ajopäivä toistaiseksi,

Sierra Nevadan lumihuippuiset vuoret,

vauhdikasta menoa karujen maisemien halki

- kunnes Andalusian etelärannikon lämpö

tulvahti vastaan.

Hienoa olla taas kotona täällä. 

Kiitollisina varjeluksesta matkalla

ja kaikesta, mitä jälleen saimme kokea,

painamme päämme pian tyynyyn.

Vuoria, vuoria, vuoria

Tällä reissulla niitä on riittänyt,

tänään erityisesti täällä Espanjan itärannikolla,

kun aamulla Barcelonan pohjoispuolelta lähdettiin

ja illaksi jonnekin päin Valenciaa päädyttiin. 

Reissun lämpimin päivä, +24 astetta. 

Ja me senkun ajettiin - yli 700 kilometriä.

Päivän profiilit tässä, por favor!

Kuusi päivää on nyt ajettu.

Istumalihakset ovat olleet kovilla,

mutta maisemien kauneus

on kaiken vaivan arvoista. 

Miten Luoja loikaan

meille näin ihanan maailman!