Pala taivasta ja parveketta

Nerjassa, joka sijaitsee Välimeren rannalla Malagasta itään, on paljon nähtävää ja koettavaa. Viime vuonna kävimme Nerjan luolilla, jossa tippukivimaisemat maan uumenissa tekivät vaikutuksen. Nyt olimme bonganneet vaellusoppaasta El Cielo (=taivas) -nimisen vuoren, jonka huippu kohoaa yli 1500 metriin merenpinnasta. Tiesimme myös, että vuoren huipulle on joku pystyttänyt ison ristin kiitollisena pelastumisestaan merihädästä. Tai niin ainakin tarinat kertovat...

Vuorelle päin pääsee autolla jonkun matkaa huonokuntoista tietä pitkin, mutta ennen kuin tie muuttuu tämän näköiseksi, on kulku eteenpäin estetty puomilla. Loppumatka on taitettava patikoiden, aluksi hiekkatietä muutaman kilometrin verran ja sitten kivikkoista rinnettä polkua pitkin. Se ei ole ihan helppo nakki, vaan vaatii voimia ja vettä pullokaupalla, aurinkoisella säällä vielä enemmän. Nousua on käytännössä koko menomatka, mutta maisemat ovat kyllä sen verran upeita, että vaiva kannattaa.

Välillä pysähdyimme ihailemaan mantelipuiden täyttämää laaksoa, jossa joku oli kai joskus asunut. Talo puiden keskellä oli parhaat päivänsä nähnyt.

Vaellusoppaasta olimme lukeneet, että kun "menet sen ja sen nyppylän ylitse, niin näet edessäsi viimeisen huipun ja ristin". Nooo, ylitimme nyppylän toisensa jälkeen nousten kaikestaan yli 800 metriä ylöspäin ja kävelykilometreinä noin 5,5 km, eikä vain ristihuippua näkynyt. Lopulta luovutimme, ja istuimme syömään eväät. Alkumatkasta meidät oli ohittanut eräs kaveri, joka nyt tuli jo paluumatkaansa, ja ihmetteli, emmekö aioikaan käydä huipulla. "Sinne on enää vain puolen tunnin matka", hän lupasi, ja jatkoi alasmenoaan juosten. Näitä supermiehiä täällä tuntuu riittävän joka vuorelle! Mutta meille riitti nämä maisemat:

...itään... 

... ja länteen (alhaalla vasemmalla Nerjan kaupunki). Ylöspäin oli pelkkää kivikkoa piikkipensaineen:

Mieheni olisi vielä jaksanut katsoa seuraavankin nyppylän ja kenties sitä seuraavankin, mutta minun voimani olivat sen verran kortilla, että katsoimme parhaaksi palata takaisin meren pinnan tasalle. Ja kyllähän Nerjassa riittää sielläkin katseltavaa, sillä esimerkiksi tämä akvedukti...

... tai  Balcon de Europa kallioisine rantamaisemineen on suosittu nähtävyys. 

Löysimme rannasta kivan ravintolan, jossa keittiö on aina auki (ei kovin tavallista täällä). Paella Valencian tapaan oli erinomaisen hyvää grillattuine kanankoipineen - ei siis kalaa tai äyriäisiä. Auringon laskiessa rantaan syttyivät kauniit lyhdyt, ja me jatkoimme matkaa auringonlaskun suuntaan.