Valkoisia kyliä ja hienoa hiekkaa

Andalusiassa on valkoisen ystäville hurjasti ihailtavaa. Valkoisia kyliä on niin paljon, ettei niissä kaikissa ehdi käydä yhden eikä kahdenkaan talven aikana. Arcos de la Frontera Cadizin alueella on mielestämme yksi ihastuttavimmista valkoisista kylistä, joka levittäytyy kukkulan päälle ja sivuille rajoittuen yhdeltä reunaltaan "rondamaiseen" rotkoon. Arcosissa on vanha kaupunki ahtaine kujineen ja uudempi, hieman modernimpi osa, jossa on enemmän kauppoja, ravintoloita ja kahviloita. Vanhalla "puolellakin" niitä on ihan riittävästi, joten keskityimme kiertelemään näillä pikku kujilla.

Tästä pitäisi pakumme mahtua, onneksi se on aika pieni...

... tästä ei kyllä edes mopoauto mahdu...

... voiko söpömpää katukahvilaa ollakaan...

... ja kukkulan huipulla jyhkeä linna...

... ja kirkko, jonka pihalta aukenivat näkymät alas laaksoon: 

Hyvin nukutun yön jälkeen (oli muuten huippuedullinen kahden hengen huone siistissä hotellissa extraleveine sänkyineen ja gluteenittomine aamiaisineen, yhteensä 32 euroa!) jatkoimme matkaa kauniiden maaseutumaisemien halki Vejer de la Fronteraan, joka on myös yksi näistä 19 Cadizin valkoisesta kylästä. Vejer on myös kukkulalla ja vanha kaupunki on erityisen ahdas ja sokkeloinen, kuin labyrintti. Turisti-infossa suosittelivat jättämään auton infon viereen parkkialueelle, ja tutustumaan kaupunkiin kävellen. Se oli hyvä neuvo, sillä ei olisi meidän kärrymme näissä sokkeloissa selvinnyt. 

Kävimme myös museossa, joka esitetteli kaikenlaista vanhaa ja mielenkiintoista yhden euron sisäänpääsymaksun hinnalla. Korkkipuusta voi rakentaa vaikka ruokailuryhmän, kuten tässä alla. 

Vejeristä matka jatkui Barbateen, joka on Atlantin rannalla. Päivä oli todella tuulinen, ja ajoimme rantakatua viitsimättä poistua autosta, sillä näkymä ulos oli hiekan sumentama. Tuuli lennättää hienoa hiekkaa Saharasta Afrikan puolelta meren yli näille rantakaduille niin paljon, että sitä joudutaan auramaan pois kuten lunta!

Barbatesta tie jatkuu Zahara de los Atunesiin, jossa ei enää tuullut niin paljon, ja saatoimme jalkautua rannalle ihailemaan Atlantin aaltoja. Kesäisin tämä on lapsiperheiden suosikkiranta, nyt oli hiukan hiljaisempaa.

Näillä rannikkoseuduilla osataan kyllä käyttää tuota tuulta hyväksi, ja tuulimyllyjä on satoja, ellei jopa tuhansia Vejerin lähistöllä. 

Jälleen palasimme "kotiin" kiitollisina ihanasta ja mieliinpainuvasta matkasta tässä kauniissa maassa!