Mainiot museot

Kaiken vaeltelun ja maisemien ihailun ohella olemme käyneet muutamassa mielenkiintoisessa museossa. Rondassa on monipuolinen Museo Lara, jossa saman katon alla on erilaisia näyttelyitä alkaen kelloista piippuihin ja elokuvista kidutusvälineisiin. Samalla lipulla pääsee kaikkiin näyttelyihin. Tässä muutama kuva tästä ihan tutustumisen arvoisesta museosta. En tiedä, kuinka tyypillisiä espanjalaisia tällaiset 7-piippuiset aseet ovat...

... mutta ainakin nämä härkätaistelijoiden asut kuuluvat vahvasti täkäläiseen kulttuuriin:

Bling-blingiä ei ole tässä säästelty, kuten ei myöskään monissa asuissa, joita löytyy toisesta museosta eli Malagan auto- ja muotimuseosta (Museo Automovilistico y de la Moda). Sinänsä ihan toimiva idea yhdistää autot ja muotivaatteet - miehen mielestä autoja vaan olisi saanut olla enemmän. 

Autoja kuten pukujakin oli eri vuosikymmeniltä ja ne oli esitelty hauskoissa kylteissä. 

Tämä vanha kaara oli varustettu erityisellä anoppi-istuimella tuossa takana (kuulemma brittihuumoria).

Jotkut autot muistuttivat kyllä enemmän traktoria kuin autoa, mutta hauskannäköisiä silti. 

Jotain tuttuakin näkyi, tosin hieman vanhempaa vuosikertaa...

... ja erittäin erikoisia autoja, jotka saivat hymyn huulille, kuten nämä muna- ja propelliautot:

Näyttelyssä oli myös erilaisia sohvia (mies ei näitä huomannut), joilla ei tosin saanut istua. Ehkä tähän en olisi uskaltanutkaan...

... mutta tämä seuraava olisi ollut kiva kokeilla...

Kierrätysteema oli vahvasti esillä näyttelyssä, jossa auton osista oli rakennettu monenlaista (vinkiksi kaikille hamstereille!) ja mm. moottoreita oli tuunattu koriste-esineiksi tähän tyyliin: 

Kierrätysteema jatkui myös pihalla... 

Kannattaa tutustua!

Yllä pilvien

Joka aamu näemme ikkunastamme tämän vuoren, ellei se satu olemaan pilvien peitossa. Viikko sitten se oli saanut ohuen lumipeitteen, mutta tänä aamuna Los Reales näytti suorastaan kutsuvalta auringonpaisteessa. Vuori kuuluu Sierra Bermejan vuoristoon, ja sen korkein huippu kohoaa 1450 metriin. Siispä suunta sinne - ensin autolla yli kilometriin ja loppumatka kävellen vanhaa huonokuntoista tienpohjaa pitkin. Parkkipaikan vieressä on baari, maanantaipäivänä ainakin talvella suljettu, aukioloaikoja ei näy missään.

Baarilta matkaa huipulle on 1,7 km tietä pitkin. Matkalla kohtaamme vuorivuohien eli cabrojen lauman, joka katoaa nopeasti metsän kätköihin..

Maisemat ovat jo ylös kiivetessä huippuluokkaa ja pilvet jäävat alapuolellemme.

Vuoren laen ovat vallanneet melkoiset antennihärpäkkeet, mutta onhan siellä tilaa muutamalle satunnaiselle tallaajalle. Tie päättyy antennien juurelle ja lyhyt loppumatka huipulle on louhikkoa.

Ensimmäisen vuoren takana näkyy Cerra de las Chapas, jonne kiipesimme kahteen kertaan aiemmin tänä talvena.

Voiko eväiden syöntipaikka juuri tästä enää parantua?! Ruisleipä näissä maisemissa maistuu taivaallisen hyvältä.

Meren rannalla tuossa alakuvassa horisontissa siintää lähinnä Esteponan kaupunki, sitten Marbella.

Huipulla maisemaa ihailessamme kohtaamme espanjalaismiehen, joka kertoo tulleensa juosten koko matkan 19 kilometrin päästä Esteponasta noin kolmessa tunnissa. Mies lähtee pari kuvaa otettuaan ja vettä hörpättyään juoksemaan takaisin alas ja häviää pian metsän kätköihin. Ei juossut tietä pitkin tämä miekkonen...

Koska baari "alhaalla" parkkipaikan luona on kiinni, ajattelemme mennä päiväkahville läheiseen kylään, jonka luulen olevan noin viiden kilometrin päässä. Eihän siellä mitään kylää ole (kartanlukutaito vähän hakusessa!), vain kapea tie, joka vie hienojen vuorimaisemien halki liki parinkymmenen kilometrin päässä olevaan kylään, Jubriqueen.

 Pysähdymme siellä baariin kahville ja suolapalalle. Viereisessä pöydässä istuu norjalaisnainen, joka sanoo asuneensa kylässä nyt neljä vuotta, eikä kaipaa minnekään muualle. Baari näkyy tuossa keskellä alakuvaa, maisemat baarin edustalta olivat sellaiset, että uskon norjalaista. Onhan Norjassakin hienoja maisemia, hän sanoo, mutta silti suku sieltä tulee kyläilemään tänne, eikä hänen tarvitse itse lähteä enää sinne.

Matka jatkuu kiemurtelevaa tietä ylös ja alas vuorten rinteitä. Jos bussi tai kuorma-auto tulisi vastaan näillä teillä, voisi hieman olla ongelmia kohdatessa. Onneksi ei tule.

Vuoria tuntuu jatkuvan joka puolella loputtomiin. Esteponaan päin takaisin ajellessamme vuoret ovat peittyneet pilviin ja vasta lähellä rannikkoa kirkastuu. Olipa päivä ja maisemat! Tälle reitille voisimme tulla uudestaankin, ehkä moottoripyörällä joskus...

Vaihteeksi vaellusta

Kaupallisten uutisten jälkeen on hyvä palata ei-niin-kaupalliseen elämään ja olemiseen täällä. Taannoin kävimme ihailemassa maisemia vaihteeksi taas vaeltelemalla vuorilla. Kevään merkkejä näkyi ja linnut laulelivat, aurinko paistoi ja askel oli kevyt, vaikka ylämäkeenkin mentiin melkoisesti. Nämä maisemat ovat Istanin ja Marbellan välisestä vuoristosta, jossa on mm. tekojärvi.

Sää oli hieman utuinen eikä meri tullut näkyviin tuohon kuvaan, vaikka sen ilman linssin läpi katsomista erottikin horisontissa. Reitti oli välillä aika vaikeakulkuinen pistävien piikkipensaiden vuoksi, joiden välissä kyllä meni jonkinmoinen polku välillä kapeampana ja välillä leveämpänä.

Eväät ovat aina yksi vaellusretken kohokohdista. Tällä kertaa voileivät maistuivat kahden vuoren välisessä notkelmassa. Paluumatkalla löydettiin iso kasa "saippuaa" ja ihailtiin kukkivia rinteitä ja kallionkoloja.

Istaniin palattuamme näimme tämän kukkivan mantelipuun. Kevät on tullut!

Kaupallisia uutisia

Ystäviemme yllyttäminä teimme ensimmäisen (ja mitä ilmeisimmin ainoaksi jäävän) visiittimme täkäläiseen sinikeltaiseen jättimyymälään. Tarkoituksena oli tehdä vertailevaa "tutkimusta" hintatasosta Suomen vastaavaan, ja erityisesti piti selvittää, saako lihapulla-annoksia yhtä edullisesti kuin Suomen Ikeassa - tai saako niitä ylipäätään lainkaan. Kovin aktiivisesti emme kotimaassakaan tämän liikeketjun palveluita käytä; ehkä kerran vuodessa, joskus jopa harvemmin, vaikka lähin myymälä sijaitsee noin 50 kilometrin päässä kotoamme. Siksi emme ole parhaita asiantuntijoita tähän "tutkimukseen", mutta kerromme nyt oman kokemuksemme.

Myymälä on samalla konseptilla tehty kuin muutkin, ja sisutuskokonaisuudet/huoneet ovat kutakuinkin saman tyyppisiä kuin suomalaisissa Ikeoissakin. Vaaleaa enimmäkseen, mutta on joukossa myös voimakkaampia värejä.

Kierrämme myymälän läpi suhteellisen nopeasti, ja mukaan tartuu kynnysmatto, pari pyyhettä ja joitakin keittiövälineitä. Pyyhkeet ovat jo kotimaassa hyväksi todettua laatua ja täällä täsmälleen samanhintaisia kuin vuoden 2016 kuvastossa. Muutkin tuotteet vaikuttavat olevan samaa hintatasoa Suomen kanssa, mutta nyt alennusmyyntien aikaan hinnat ovat vielä edullisemmat. Ja sitten syömään...

Heti ravintolan edustalla tarjotaan euron hintaista aamiaista, joka voi olla kahvi + korvapuusti tai kahvi + sämpylä esimerkiksi. Aamiaisaika on jo ohi, joten katsastamme muun ruokatarjonnan, vaikka ei vielä varsinainen ruoka-aika olekaan (täkäläisittäin lounas syödään siestan aikaan eli noin klo 14-17). Lohta ja juustokakkua ainakin on tarjolla, mutta entä ne lihapullat...

15 pulleron annos perunamuusin ja puolukkahillon kera on yllättävän kallis (5,50 e), mutta hyvältä maistuva. Mies testasi koko annoksen, minä vain muusin ja hillon, kun en tullut kysyneeksi pulleroiden gluteenittomuutta. Kahvi on ruuan yhteydessä ilmaista, mutta erikoiskahveja varten saa kupongin, jolla herkkukahvin (kuten kuvassa näkyvän bombonin) saa 1,25 eurolla. Kaloreita oli varmaan enemmän siinä kuin noissa lihapullissa. Pois lähtiessämme huomaamme lihapulla-annoksesta mainoksen: 3 e. Ilmeisesti siestan aikaan sama annos olisi sitten lähes puolet halvempi.

Luulimme olevamme liikkeellä hiljaiseen aikaan, mutta tiistai-aamupäivän väentungos yllätti. Kassajonoja ei kuitenkaan ollut nimeksikään, ja itsepalvelukassa toimi loistavasti englanniksi ohjeet antaen. Autolle kävellessämme kiinnitimme vielä huomiota autokatoksiin, jotka olivat kaikki aurinkopaneeleita. Energia otetaan talteen tehokkaasti. Siitä iso plussa Ikealle!

Hyvin ovat ruotsalaiset saaneet levitettyä Ikea-ilosanomaa tänne etelä-Eurooppaankin.